Taustaa
Ilmakuva katutilasta (Niilo Tenkanen) Pro Helsinki 2.0 on Urban Helsinki -kollektiivin laatima varjoyleiskaava Helsingille. Vision tarkoitus on edistää keskustelua Helsingin suunnittelusta ja tarjota nähtäväksi konkreettisia vaihtoehtoja tulevaisuudesta Helsingin kaupungin työstäessä uutta yleiskaavaa. Varjokaavan nimi ja luonne viittaavat Eliel Saarisen vuoden 1918 Pro Helsingfors -suunnitelmaan tehdä Helsingistä suurkaupunki: kaupunkialueet ovat suuria ja niitä yhdistävät raide- ja viherverkot sekä merenlahdet.
Into suunnitelman tekemiseen kumpuaa yhtäältä rakkaudesta Helsinkiä kohtaan ja toisaalta huolesta kykeneekö kaupunki reagoimaan muuttuvan maailman vaatimuksiin ja urbaanin kaupunkiympäristön kasvavaan kysyntään riittävällä rohkeudella.
Työn keskeinen sisältö on havainnollistaa miten Helsingistä voitaisiin tehdä vuoteen 2050 mennessä miljoonakaupunki. Miljoonakaupunki syntyy kun tavoitteeksi otetaan kanavoida kaupunkeihin ja erityisesti Helsinkiin suuntautuvia ihmisvirtoja kaupungin rajojen sisäpuolelle rakentamalla nykyisen kantakaupungin ympärille ja pääasiassa Kehä I:n sisäpuolelle useita vahvoja kantakaupunkimaisia alueita. Helsinki voi kasvaa Pro Helsinki 2.0 -suunnitelman mukaan vuoteen 2050 mennessä siten noin puolella miljoonalla asukkaalla ja noin 250 000 työpaikalla. Tämä on tuplasti enemmän asukkaita kuin kaupungin virallisissa suunnitelmissa on hahmoteltu.
Pro Helsinki 2.0 -visiossa miljoonakaupungin kaupunkirakenne muuttuu nykyisestä yhden keskustan ja sormimaisesti sijoittuvien lähiöiden mallista vähitellen monikeskustaiseksi ja verkkomaiseksi, aidosti urbaaniksi ja toiminnoiltaan sekoittuneeksi kaupungiksi. Uudet kaupunkialueet sijoittuvat pääasiassa lähelle raideliikenneyhteyksiä, merenrantoja ja puistoja tiiviinä, käveltävinä yksikköinä. Kaupungin merkittävästä kasvusta huolimatta ratkaisu antaa edellytykset säilyttää tärkeitä luonto- ja virkistysalueita sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennettuja ympäristöjä.
Kaikki uudet kaupunkialueet tuovat Helsinkiin lisää urbaania kaupunkiympäristöä, mutta niiden sisäinen rakentamisen intensiteetti vaihtelee. Useimmiten uudet korttelialueet muodostavat alueita, joiden aluetehokkuus on 1,0 - 1,5. Tämä tarkoittaa tehokkuudeltaan Ullanlinnan ja Punavuoren nykyisiin kaupunginosiin rinnastettavaa rakentamista (10 000 - 20 000 asukasta ja 5 000 - 10 000 työpaikkaa per neliökilometri). Uusien kaupunkialueiden keskustoissa on kuitenkin tehokkaampaa rakentamista ja reuna-alueilla vastaavasti vähemmän intensiivistä.
Pro Helsinki 2.0 -suunnitelma ei esitä uusien alueiden kaavoittamista tai rakentamista suoraviivaisesti kerralla valmiiksi, vaan niiden oletetaan muodostuvan suunnitelman hahmottelemien pitkäjänteisten strategisten avausten ohjaamana vähitellen kaupunkilaisten, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa neuvotellen. Pro Helsinki 2.0 -työssä väestöltään kasvaviksi esitetyt alueet ovat lähtökohdiltaan monella tapaa hyvin erilaisia ja niiden toteutumisen reunaehdot ovat yhtälailla monimuotoiset. Monilla alueilla Helsingissä kaupunki omistaa maan ja ne voivat toteutua suhteellisen nopeasti. Muualla sen sijaan joudutaan ensin sovittamaan yhteen eri tahojen intressejä.
Pro Helsinki 2.0 -visio osoittaa, että Helsingistä voidaan kaupunkirakennetta tiivistämällä tehdä monipuolinen miljoonakaupunki vuoteen 2050 mennessä. Kaupunki ei ole tuolloin kuitenkaan valmis, vaan se voi jatkaa kasvuaan suunnitelman pohjalta edelleen tiivistyen.
Muuttuva maailma ja kaupunki
Informaatioyhteiskunnan näennäisestä rajattomuudesta huolimatta taloudellinen toiminta keskittyy yhä voimakkaammin suurkaupunkeihin1, mikä tekee Helsingin elinvoimaisuudesta huolehtimisesta koko maan edun mukaista. Helsingin suunnitteluun on panostettava merkittävästi myös siksi, että Suomi on yksi läntisen Euroopan vähiten kaupungistuneita maita. Jo luonnollinen kaupungistumisen jatkuminen tuo uusia kaupunkilaisia koko maahan. Helsingin erikoisosaamiseen perustuvat työpaikkaklusterit ja laajat työmarkkinat kuitenkin vetävät väkeä muualta maasta ja ulkomailta erityisen tehokkaasti. Helsinki kasvoi vuonna 2013 noin 8 700 asukkaalla. Samalla tahdilla Helsingistä tulee miljoonakaupunki vuoteen 2050 mennessä ilman Pro Helsinki 2.0 -suunnitelmaakin. On selvää, että koko Helsingin seutu kasvaa merkittävästi tulevina vuosina. Esimerkiksi vuonna 2013 kasvua kertyi noin 18 000 asukasta. Kaupungin kehityksen luonteen ratkaisee millä mallilla uusille asukkaille kaavoitetaan asuntoja. Vallalla oleva suunnittelukulttuuri on tehnyt Helsingin seudusta yhdyskuntarakenteeltaan yhden Euroopan hajautuneimmista suurkaupunkialueista.2
Tulevaisuuteen kurkottavaa kaupunkikehittämistä on syytä arvioida etenkin kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin, työn luonne on muuttunut merkittävästi jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Teollisen valmistuksen parissa työskentelee suoranaisesti enää 10 % Suomen työvoimasta.3 Muut työskentelevät enemmän tai vähemmän palvelujen parissa. Uudesta teknologiasta huolimatta henkilökohtaisen vuorovaikutuksen merkitys vain korostuu innovaatioiden syntymisessä ja yritystoiminnan kehittymisessä.4
Toiseksi, kaupungeista ja kaupunkielämästä ovat kiinnostuneet etenkin nuoret ikäluokat. Vuosina 2009–2013 pelkästään Helsinki sai 15-24-vuotiaiden ikäluokassa lähes 25 000 hengen muuttovoiton.5 Kehityksen taustalla on opiskelumahdollisuuksien lisäksi urbaanin kaupunkikulttuurin ja elämyksellisyyden vetovoima. Yhteiskunnan nuoremmat sukupolvet edustavat yhä kaupunkikeskeisempiä elämäntyylejä. Jos Helsinki haluaa vastata tulevaisuuden haasteisiin, sen on tärkeää ottaa suunnittelun lähtökohdaksi eri ihmis- ja elämäntyyliryhmien erilaiset tarpeet.
Työprosessin kuvaus
Laiturin työpaja
helmikuussa 2014 (Antti Auvinen) Pro Helsinki 2.0 -suunnitelman ensiaskeleet otettiin syksyllä 2013 kun Urban Helsinki -kollektiivin jäsenet tapasivat Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmän pikkujouluissa ja päättivät alkaa tekemään jotain konkreettista paremman Helsingin ja kaupunkisuunnittelun puolesta. Vuodenvaihteessa 2013-2014 syntyi ensin Haaganpuro-niminen varjokaava Pikku Huopalahden pohjoisosalle. Positiivisten kokemusten saattelemana päätettiin talvella 2014 alkaa seuraavaksi työstämään varjoyleiskaavaa. Keskeinen intressi oli tuoda kasvot Helsingissä jatkuvasti yleistyvälle, mutta silti vielä aika vähälle huomiolle jääneelle ”yes in my back yard” -ajattelulle. Inspiraationa toimi Tukholman samoista lähtökohdista operoivan YIMBY-ryhmän vuonna 2012 julkaisema Lindhagenplanen 2.0.
Pro Helsinki 2.0 -suunnitelman työstäminen aloitettiin helmikuussa 2014 kutsumalla Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytila Laiturille kaupunkisuunnittelun uudistamisesta kiinnostuneita ihmisiä työpajaan kertomaan ja piirtämään miten Helsinkiä tulisi jatkossa kehittää – minne voidaan rakentaa ja mitä tulisi säästää? Työpajan jälkeen ideoita kerättiin myös mm. Facebookin Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän kautta verkossa.
Varjoyleiskaavan laatimista ohjaaviksi keskeisiksi ajatuksiksi nousivat kantakaupungin laajentaminen, elämyksellisen kaupunkitilan lisääminen, viher- ja virkistysalueiden säästäminen rakentamiselta ja kaupungissa liikkumisen helpottaminen.
Suunnitelman hahmottelun tueksi perustettiin myös oma Facebook-ryhmä, jossa työstä kiinnostuneet saivat kommentoida ja sparrata Urban Helsingin ideoita tai esittää omia avauksiaan varjokaavoituksen yksityiskohdista. Lisäksi Urban Helsingin jäsenet ovat läpi vuoden osallistuneet erilaisiin kaupunkikehittämistä käsitteleviin tapahtumiin puhujina ja panelisteina, keskustelleet kaavasta asiantuntijoiden, suunnittelijoiden ja päättäjien kanssa sekä tuoneet urbaanin kaupunkisuunnittelun tarvetta esiin mediassa.
Lopputulos on skenaario tulevaisuudesta, jossa on pyritty huomioimaan kaupungistuvan yhteiskunnan ja sukupolvien tarpeet sekä tekemään Helsingistä entistä paremmin elämän moninaisuutta huomioiva kaupunki.
1. Enrico Moretti (2012): The New Geography of Jobs. Houghton Mifflin Harcourt
2. Esim. European Environment Agency (2006): Urban sprawl in Europe - The ignored challenge. EEA report 2006:10. Ja Hannu Kytö (2013): Asumisen uhkakuvat ja muutokset, Tieteessä tapahtuu, 2013:6, s. 18-24
3. Mika Pajarinen, Petri Rouvinen, ja Pekka Ylä-Anttila (2010): Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLAn julkaisuja
4. Edward Glaeser (2011): Triumph of the City. How Our Greatest Invention Makes us Richer, Smarter, Greener, Healthier and Happier. The Penguin Press
5. Timo Aro (2014): Alueiden muuttovetovoima 2009-2013