Tehdään suurkaupunki
Helsingin kantakaupunkimaiset keskittymät vuonna
2050 (Christoffer Weckström ja Antti Auvinen)
Helsinki on kasvanut reilussa puolessa vuosisadassa pienestä kaupungista yli miljoonan asukkaan metropoliksi. Kaupunkirakenteellisesti kasvua voi luonnehtia vain yhdellä sanalla: hajanainen. Samalla kun Helsingin seudun väkiluku on viisinkertaistunut, sen maantieteellinen ulottuvuus on laajentunut nykyisen kantakaupungin reunojen ulkopuolelle lähes satakertaiseksi. Kasvun varrella on syntynyt Espoon ja Vantaan kaupungit, on alettu puhua pääkaupunkiseudusta ja tällä vuosituhannella edelleen Nurmijärvi-ilmiöstä. Samanaikaisesti Helsingin kantakaupunki on pysynyt kooltaan lähes muuttumattomana.
Yksi keskeisimmistä syistä kaupunkialueen eksponentiaaliseen kasvuun on metsälähiöiden ideologiasta ja toteuttamismalleista omaksuttu tapa rakentaa aina vain uusia erillisiä asuinalueita metsän keskelle olemassa olevien alueiden ulkopuolelle. Tällä mallilla Helsingin kantakaupungin ulkopuolelle on muodostunut metsikköjen ja valtaväylien rajaamien pirstaleisten nukkumalähiöiden saaristo. Hajanaisuudesta johtuen mihinkään ei ole voinut muodostua asukaskeskittymiä tai kaupunkiympäristöjä, jotka saavutettavuudeltaan ja palvelutasoltaan tukisivat urbaania kaupunkielämää.
Jotta Helsingissä olisi tulevaisuudessa pöhinää muuallakin kuin kantakaupungissa, Pro Helsinki 2.0 -visiossa Helsingistä muodostetaan suurkaupunki muuttamalla kaupunkirakennetta nykyisestä yhden keskustan ja sormimaisten lähiöiden mallista monikeskustaiseksi ja verkkomaiseksi. Suunnitelmassa hahmotellaan useita hyvin laajoja, noin 30 000-100 000 asukkaan kantakaupunkimaisia alueita yhteensä noin puolelle miljoonalle asukkaalle ja noin 250 000 työpaikalle. Uusi rakentaminen ja alueet sijoittuvat tiiviinä, käveltävinä yksikköinä pääasiassa hajanaisten esikaupunkisaarekkeiden väliin, sisääntuloväylien varsille, lähelle raideliikenneyhteyksiä, merenrantoja ja puistoja.
Useimmiten uudet korttelialueet muodostavat alueita, joiden aluetehokkuus on 1,0 - 1,5. Tämä tarkoittaa Ullanlinnaan ja Punavuoreen rinnastettavaa rakentamista (10 000 - 20 000 asukasta ja 5 000 - 10 000 työpaikkaa per neliökilometri). Tätä korkeamman intensiteetin kaupunkiympäristöä esitetään kuitenkin rakennettavan nykyisen kantakaupungin jatkeena muodostuville alueille ja uusien kaupunkialueiden keskustoihin. Näillä alueilla aluetehokkuus on vähintään 1,5, joka tarkoittaa Kamppiin vertautuvaa kaupunkia (yli 20 000 asukasta ja yli 10 000 työpaikkaa per neliökilometri). Lisäksi uusien alueiden reunoille ja kauemmas Helsingin keskustasta voi rakentua pienimittakaavaisempaa urbaania ympäristöä esimerkiksi townhouse-korttelein. Tällöin aluetehokkuus on 0,5 - 1,0 (5 000 - 10 000 asukasta ja 2 500 - 5 000 työpaikkaa per neliökilometri).
Urbaaneja keskittymiä muodostuu vanha kantakaupunki mukaan lukien yhdeksän. Alueet ovat lähtökohdiltaan monella tapaa hyvin erilaisia ja niiden toteutumisen reunaehdot ovat yhtälailla monimuotoiset. Toisilla alueilla kaupunki omistaa maan ja ne voivat toteutua suhteellisen nopeasti. Muualla taas joudutaan ensin sovittamaan yhteen eri tahojen intressejä. Tästä syystä alueiden yhteydessä puhutaan suuntaa-antavista asukasmääristä. Tulevaisuus näyttää miten ne toteutuvat.
1. Vanha kantakaupunki
Helsingin kantakaupungin väkiluku laski 1960-luvun alusta 1990-luvun alkuun yli sadallatuhannella asukkaalla. Trendi kääntyi kasvuksi vasta vuonna 1993. Nyt kantakaupungissa on 188 000 asukasta ja noin 230 000 työpaikkaa. Kantakaupunkiin on edelleen mahdollista sijoittaa suuri määrä asuntoja ja työpaikkatiloja. Tämä edellyttää, että kantakaupungista siirretään muualle runsaasti maa-alaa vieviä, paljon liikennettä aiheuttavia ja kaupunkilaisilta suljettuja toimintoja. Näitä ovat mm. voimalat, ratapihat, autoväylät, autolauttasatamat, sairaalat, vankilat, sotilasalueet sekä erilaiset varikko- ja pysäköintialueet. Tällaisia alueita sijaitsee muun muassa Salmisaaressa, Hanasaaressa, Sörnäisissä, Hermannissa, Katajanokalla, Taka-Töölössä, Laaksossa, Meilahdessa, Ruskeasuolla ja Alppilassa. Kaavoittamalla toiminnot kaupungiksi voidaan kantakaupunkiin Jätkäsaaren ja Hernesaaren toteuttamisen lisäksi rakentaa uusia asuntoja noin 40 000-55 000 asukkaalle.
Vanhaa kantakaupunkia ei tarvitse pitää hallinnolle ja toimistoille museoituna kohteena, vaan sitä voidaan kehittää erityisesti kävelyn ja kivijalkaliikkeiden luonnehtimana asumisen ja matkailun elävänä kaupunkialueena. Liike- ja virastotiloiksi muutettuja asuintiloja tulisi palauttaa asumiskäyttöön – ydinkeskustaa lukuun ottamatta. Kaupungin edustavimpia, mutta autoliikenteen valloittamia katuja ja ranta-alueita, kuten Pohjoisesplanadia, Pohjois- ja Etelärantaa, Hakaniemenrantaa ja Sörnäistenrantaa olisi hyvä kehittää laadukkaiksi kävelijäystävällisiksi alueiksi kaupunkilaisten ja matkailijoiden käyttöön. Teollisuuskadusta voisi muodostua kaupungin toinen Esplanadi, aina Kalasatamasta Pasilaan ulottuva kaupunkipuisto. Kantakaupunkiin voidaan luoda huomattava määrä lisää puistoalaa muuttamalla korttelisisäpihoja puistomaisiksi alueiksi. Muuttamalla kantakaupungin kerrostalojen ullakoita asumiskäyttöön, voidaan samalla synnyttää elävää, Berliinistä tai Pariisista muistuttavaa, kattomaisemaa.
Mannerheimintietä voisi jatkaa pohjoiseen raitiovaunulla varustettuna tiiviinä ja komeana kaupunkibulevardina, joka sitoo Pikku Huopalahden, Ruskeasuon, Etelä-Haagan, Kivihaan, Pohjois-Haagan, ja Kannelmäen yhtenäiseksi kaupunkivyöhykkeeksi.
2. Pasila-Metsälä-KäpyläPasila mielletään osaksi Helsingin kantakaupunkia, mutta fyysisesti alue ei ole kovinkaan kaupunkimainen. Kiinteästi Pasilaan kytkeytyvät Metsälän logistiikka- ja toimitila-alue ja Mäkelänkatu-Tuusulanväylä-vyöhyke tarjoavat niin ikään runsaasti maata rakentamiselle. Pasilan alueen suurimman maanomistajan valtion kanssa olisi neuvoteltava Pasilan ratapiha-alueen muuttamiseksi asunto- ja työpaikka-alueeksi. Samassa yhteydessä olisi syytä selvittää missä määrin paljon tilaa vieviä rata-alueen toimintoja voisi siirtää pois Helsingistä muualle Suomeen. Nyt Keski- ja Pohjois-Pasilaa on suunniteltu kauppakeskusten, tornitalojen, liikenteen ja suurrakentajien alueena. Malli ei mahdollista alueen kehittymistä eläväksi, urbaaniksi alueeksi. Mutta mikäli valtaisa alue rakennettaisiin kantakaupunkimaisella tehokkuudella, se voisi tarjota asuntoja jopa 88 000-125 000 uudelle asukkaalle ja työpaikkoja noin 40 000-60 000:lle. Urbaanissa mallissa laajat rata-alueet, junien säilytys- ja kokoamisraiteet ja juna-asemat sijoiteltaisiin metromaisesti maa- ja kansirakenteiden alle siten, että ne eivät haittaisi alueella liikkumista. Ratojen päälle rakennettaisiin hyvin tiivis kaupunkialue keskuspuistoineen. Keski-Pasilan rakentaminen kytkisi yhteen Itä- ja Länsi-Pasilat sekä tiivistyvän Ilmalan. Pohjois-Pasila jatkaisi tätä aluetta pohjoiseen yhdistyen tiivistyviin Metsälään ja Käpylän aseman seutuun. Käpylän urheilupuiston toiminnot voisivat siirtyä Pasilan uuden kaupunkialueen keskelle, jotta Mäkelänkadun länsipuoli voitaisiin myös bulevardisoida urbaaniksi kaupunkitilaksi. Mäkelänkadun kaupunkibulevardi jatkuisi edelleen pohjoiseen muuttamalla myös Tuusulanväylä raitiovaunuyhteydellä varustetuksi kaupunkibulevardiksi. Tuusulanväylän bulevardi kuroisi voimakkaammin toisiinsa Käpylän, Metsälän, Patolan, Oulunkylän ja Maunulan tiivistyvät alueet. |
3. LauttasaariLauttasaarta jakaa vuonna 1969 valmistunut moottoritiemäinen Länsiväylä melualueineen, mutta saarelle on lähitulevaisuudessa avautumassa myös nopeat metroyhteydet. Lauttasaareen voisi sijoittua lisää asuntoja noin 11 000-16 000 asukkaalle, jos väyläympäristön tilalle rakennetaan edustava kaupunkibulevardi sekä uudistetaan saaren pääkatujen varsilla sijaitsevien tonttien asemakaavoja nykyistä tiiviimmiksi. Rakentamisesta huolimatta Lauttasaaren arvokkaat viheralueet säilyisivät virkistyskäytössä. Bulevardiratkaisu mahdollistaisi myös Koivusaareen tulevan metroaseman ympärille tiiviin ja merellisen kaupunginosan toteuttamisen. Urbaanilla rakentamisella voidaan välttyä tarpeettomilta merentäytöiltä. |
4. Munkkiniemi-Pitäjänmäki-KonalaMunkkiniemen ja Pitäjänmäen alue voisi kasvaa noin 55 000-78 000 uudella asukkaalla, jos seudun autoväyliä ja -teitä sekä irrallisia työpaikkakortteleita muutetaan urbaaniksi kaupunkiympäristöksi. Bulevardisoitavia väyliä ja teitä olisivat Turuntie, Huopalahdentie, Pitäjänmäentie ja Vihdintie. Tämän ratkaisun myötä nykyisin erilliset kaupunginosat Munkkiniemi, Munkkivuori, Niemenmäki, Talinranta, Tali, Pajamäki, Pitäjänmäki, Konala ja Etelä-Haaga muodostaisivat yhden selkeän kaupunkialueen. Pitäjänmäen juna-aseman seutua on syytä kehittää metromaisempana, jotta se ei jakaisi aluetta kahtia. Alueen puistoja, urheilukenttiä ja siirtolapuutarhaa ei tarvitsisi rakentaa. Kaupunkirakenteen tiivistäminen haukkaa kuitenkin osan Talin golfkeskuksen maista. Golfin peluu voi edelleen jatkua esimerkiksi 9-reikäisellä radalla, mutta uusien asukkaiden myötä on aiheellista pohtia, voisiko alueella olla monipuolisempaa virkistyskäyttöä. Konalassa Vihdintien varressa sijaitsee merkittävästi tilaa vievää, mutta matalaa ja osin huonokuntoista toimitilarakentamista. Muuttamalla Vihdintie Konalan kohdalla kaupunkibulevardiksi ja rakentamalla toimitila-alueet sekoittuneiksi asuin- ja työpaikka-alueiksi voisi alueelle sijoittua 16 000-23 000 uutta asukasta ja 8 000-12 000 työpaikkaa. Nopealla raideyhteydellä varustettu kaupunkibulevardi leveine rakennusvyöhykkeineen kytkisi yhteen mm. Konalaa, Malminkartanoa, Lassilaa ja Pitäjänmäkeä. |
5. Viikki-MalmiMalmin pienlentokenttä ja Lahdenväylä melualueineen voidaan muuttaa noin 65 000-90 000 uuden asukkaan yhtenäiseksi ja elinvoimaiseksi kaupunkikeskittymäksi. Tämä on mahdollista kun Lahdenväylä bulevardisoidaan ja kun nykyisin erilliset Koskelan, Viikinmäen, Pihlajiston, Pihlajamäen, Viikin ja Latokartanon hajanaiset kaupunkisaarekkeet yhdistellään toisiinsa. Nauhamainen kaupunkivyöhyke on ideaali tapa toteuttaa Viikin alueelle hyvät ja nopeat raideyhteydet, jotka sieltä nyt puuttuvat. Raiteet olisi mahdollista jatkaa aina Malmin juna-asemalle saakka. Alueen puisto-, ranta- tai peltoalueita ei juuri tarvitsisi rakentaa, mutta yliopiston koepeltoalueen siirtämistä Viikin kampuksen keskustasta kampuksen reunalle kannattaisi tutkia kampusalueen tiivistämisen ja kehittämisen mahdollistamiseksi. Malmin lentokentän rakentaminen muuttaisi Malmin asemaa aluekeskuksesta kaupunkikeskukseksi. Pohjoisosastaan lentoaseman alue kytkeytyisi bulevardirakentamisella Tapanilan ja Pukinmäkeen lännessä sekä Alppikylään ja Jakomäkeen idässä. Malmin lentokentän kaavoituksessa voidaan hyödyntää vanhojen kiitoratojen linjauksia. Lahdenväylän ja Kehä I:n risteykseen olisi myös mahdollista rakentaa uusi kaupunkialue. Sen keskuksena voisi olla urbaani kiertoliittymä, josta erkanisivat kaupunkibulevardit eri suuntiin. |
6. Kulosaari-Herttoniemi-RoihupeltoKulosaaren keskiosan sekä Herttoniemen ja Roihupellon yritys- ja teollisuusalueiden koko on noin 3 km2, mutta niiden asukasmäärä on erittäin pieni. Esimerkiksi Kulosaaren keskiosassa on muutaman tuhannen asukkaan lähiö ja Herttoniemen yritysalueella asuu ainoastaan noin 400 ihmistä. Herttoniemen yritysalueella sijaitsee muutamia kaupungin merkittävimmistä yrityksistä. Niiden säilyminen kaupungin alueella on tärkeää. Kulosaari-Herttoniemi-Roihupelto-vyöhykkeelle voisi kuitenkin sijoittua noin 55 000-80 000 uutta asukasta sekä nykyistä huomattavasti suurempi määrä työpaikkoja, mikäli seutua nykyisin halkova Itäväylä muutetaan kaupunkibulevardiksi ja toimitila-alueet uudistetaan molempia asuntoja ja työpaikkatiloja sisältäväksi kaupunkiympäristöksi. Metro sijoitettaisiin samalla nykyistä pidemmältä osuudelta maan alle ja Roihupeltoon rakennettaisiin uusi metroasema. Uuden kaupunkibulevardin varteen voitaisiin sijoittaa suuri määrä toimisto- ja teollisuustaloja, ja samalla Vanha Herttoniemi, Herttoniemenranta, Siilitien alue ja Roihuvuori kytkeytyisivät aiempaa tiiviimmin toisiinsa. Kivinokka voisi säilyä virkistyskäytössä, eikä Herttoniemen ja Roihuvuoren tunnelmallisia 1950-luvun lähiöitä tarvitsisi väkisin tiivistää. |
7. ItäkeskusItäkeskus on suurine kauppakeskuksineen, automarketteineen, pysäköintikenttineen ja autoväylineen yksi Helsingin epäviihtyisimmistä alueista. Aluekeskukseksi tarkoitetun Itäkeskuksen keskustassa on asutustyhjiö. Itäkeskus muuttuisi kuitenkin todelliseksi kaupunkikeskukseksi, jos sen keskusalueet konvertoitaisiin tiiviiksi kaupungiksi ja alue kytkettäisiin bulevardirakentamisella Herttoniemen ja Roihupellon sekä Viikin, Latokartanon, Kivikon, ja Malmin suunnilla oleviin kaupunkikeskuksiin. Lisäksi Puotilan ja Vuosaaren, Puotinharjun ja Myllypuron sekä Mellunkylän ja Kontulan suuntiin vedettäisiin omat bulevardivyöhykkeensä. Itiksen kauppakeskus voisi säilyä basaarimaisena keskuksena alueen keskellä. |
8. LaajasaloHelsingin niemen sisarniemi Laajasalo on hyvin väljästi rakennettu. Tiivistämällä alueen keskusta kantakaupunkimaiseksi, sinne olisi mahdollista muodostaa 2,5 km2:n suuruinen kaupunkialue ja lisätä asuntoja noin 25 000-35 000 asukkaalle. Kaupunkiuudistus poistaisi paineet laajentaa rakennettua aluetta Vartiosaareen tai Laajasalon suurille kartanopuisto- ja metsäalueille. Samalla Laajasalontie muutettaisiin kaupunkibulevardiksi ja olemassa olevia lähiöalueita tiivistettäisiin. Laajasalon keskustan läheisyydessä sijaitsevilla pientaloalueilla ehdotus merkitsisi vähitellen tapahtuvaa tonttitehokkuuksien nostamista asuntokannan tullessa peruskorjausikään. Uuden kaupunkialueen joukkoliikenneyhteydet hoidettaisiin pikaratikoilla Herttoniemen suuntaan ja siltojen avulla vanhan kantakaupungin suuntaan. |
9. SantahaminaSantahaminan alue on ollut sata vuotta sotilasalueena, mutta sen asutushistoria ulottuu 1200-luvulle. Jo nykyisin sotilas- ja ampuma-alue on erotettu saaren itäosaan. Saaren eteläosa on luonnoltaan arvokkain. Tiivistämällä Santahaminan länsipuoli kooltaan noin 1,5 km2:n laajuiseksi kantakaupunkimaiseksi alueeksi, voisi sinne sijoittua noin 18 000-25 000 uutta asukasta. Nykyinen sotilastoiminta voisi asuntorakentamisesta huolimatta jatkua ja saaren eteläosa voisi säilyä luontoalueena. Santahaminan länsiosan vanha rakennuskanta on niin ikään mahdollista säästää jättämällä rakennuksista ryhmiä uuden rakennusten joukkoon sekä säilyttämällä niitä osina kortteleita ja korttelisisäpihoja. |